Lokakuu 2011 - jatkoa

Koitti aamu, jona potilas piti viedä HauMauhun koepalan ottoon. Henkilökunta oli ystävällinen ja tunnelma lempeä. Nuppu ymmällään ja minä hillityn hermostunut. Jälleen se sai piikin ja minä näin ensimmäisen kerran, kuinka se nukahti. Jäin vain seisomaan paikalleni. Minulle piti sanoa, että nyt voit lähteä töihin. Jähmetyin hetkeksi. Myöhemmin minulle soitettiin, että operaatio oli ohi ja kaikki on hyvin. Iltapäivällä hain potilaan kotiin. Väsyneen sellaisen.

Jalassa oli kipsin näköinen käärö. Hyppimistä ja riehumista piti välttää. Ääk! Apua! O-ou. Kuinka siinä muka onnistuttaisiin? Vaikka Nuppu olisi kuinka väsynyt, Enigma ei olisi. Tuntui kamalalta, että toinen pitäisi teljetä eri huoneeseen. Nehän maukuisivat toisiaan oven läpi. Miten laatikolla käynti saataisiin koordinoitua? Miten hyppimistä voisi estää? Miten, miten, miten? En ollut osannut ajatella tällaisia asioita etukäteen lainkaan. En ollut osannut aavistaa, että Nuppu olisi niin toipilas. Reppana käärön ja tötterön kanssa...

Koko kaaosmaisen tilanteen, tai lähinnä olon, ratkaisi siskoni soitto. He ottaisivat Murun evakkoon luokseen. Ja sinne se lähti. Se oli kaikinpuolin hyvä ratkaisu. Ihana helpotus! Nuppu sai levätä rauhassa ja Muru saisi seuraa koiraserkuistaan. Lepo teki hyvää. Nuppu nukkui ja nukkui. Kulki välillä kolmella, välillä neljällä jalalla. Välillä tilanne näytti todella huonolta, se ei jaksanut juuri syödä saati tehdä mitään. Mutta onneksi sen vointi kuitenkin parani ja ilme hieman kirkastui. Toipilas halusi osallistua mm. pakkausoperaatioon...

Ja tehdä sitä, mitä toipilaan kuuluukin. Katsoa leffaa.

Murulla on kaikki hyvin evakossa. Kuuluu kuulemma jo kalustoon ja käyttäytyy monessa tilanteessa kuin koira. Saa nähdä saadaanko sitä enää kovin helposti takaisin... On kiva tietää, että se viihtyy ja siihen ollaan aivan ihastuneita. On yksi huoli vähemmän. Nukkuu siskoni kainalossa ja parkkeeraa tämän miehen syliin, vaikka kuinka pitkäksi aikaa... Leikkii koirien kanssa ja fiksusti myös oman häntänsä..  

Luun porausoperaatiosta on kulunut reilu viikko. Lääkäri soitti tulokset. Diagoosi on vaihtunut patologin käsissä luutulehduksesta tai -kasvaimesta verenkiertohäiriöksi tai luusyöväksi. Viljelystä ei löytynyt mitään, joten kaikki tulehdukset ja muut bakteeritaudit on suljettu pois. Odotetaan taas uutta aikaa, jolloin otetaan lisää kuvia ja tarkennetaan diagnoosia. Voimme lopettaa siis antibioottikuurin ja jatkaa murehtimista... Tytölle en ole vielä uskaltanut tilanteen vakavuudesta kertoa. Ehkä se on helpompaa sitten, kun on varmempaa faktaa. Ehkä sitten osaan vastata paremmin kysymyksiin...