Monet monet surffaustunnit ja kirjoittelut käytiin. Olin ollut jo epätoivoinen muutamaan otteeseen. Ajattelin, etten oikeasti saa mistään toiveitani täyttävää pentua. Mietin vieläkin, olinko maksavana asiakkaana kuitenkin kissojen maailmaan liian vaativa asiakas? Puuttuiko minulta jokin kissaihmisten ominaisuus? Puhuinko aivan väärää kieltä.. En enää tiennyt, olinko kirjoittanut jollekin jotakin typerää. Olinko ollut liian innokas? Jäikö jotakin oleellista sanomatta? Oliko se virhe minussa, että halusin tyttökissan? Näin koin kerran. Olo oli kuin työnhakuputkessa. Samanlaista puurtamista tuntui olevan kissan etsiminen, se kävi palkattomasta kakkostyöstä.
Lopulta kärsivällisyys palkittiin! Sopiva pentu ja hyvä kasvattaja löytyi, vaikken kissojen maailmasta ymmärtänytkään vielä kaikkea. Olin läpäissyt jonkin kissatutkan ainakin. Oma iloinen etappini - tuntemattomien tassujen bongaus. Minulle, meille oli luvattu oma pikkuinen. Tunne oli epätodellinen, aivan uskomaton. Alkoi odotus. Jatkui surffailu. Ahmin kissatietoutta, jotta osaisin toimia ja hoivata oikein.
