Pyörittelin ja punnitsin pitkään eri vaihtoehtoja. Myös sitä, ettei niistä valitsisi ainuttakaan. Tyttö oli kärsinyt monta vuotta koirakuumeesta. Jossakin vaiheessa sairautta oli koira pudonnut pois ja kuume jäänyt. Kuume saada jokin, muu kuin kala. Jokin, jota paijata. Edes vähän. Jokin, jota hoivata, edes vähän. Jokin, josta saada seuraa, edes vähän. Oliko se liikaa pyydetty? Mietti hän ja mietin minä. Vastausta ei kuulunut pitkään aikaan. Tiesin ettei ole oikein ottaa lemmikkiä lasta varten, antaa lemmikkiä lapselle. Tiesin että vastuu oli minulla, eikä lapsi voisi oikeasti sitoutua päätökseen hoivata eläintä vuosia. Ei lapsi osaisi hahmottaa aikaa oikein, vaikka tietäisi kaikki kuukaudet nimeltä ja numeroilta.
Mietin pitkään oliko tämä pohdinta omaa oireilua huonosta omasta tunnosta. Tyttö oli toivonut pikkusiskoa pitkään. Se ei ollut tulossa lähimainkaan.. Jos sitä toivetta ja kaipuuta lieventäisi lemmikki, olisiko se aivan kamalan väärin? Olisinko minä aivan kamala äiti? Säälittävä nainen? Vai eläinrakas ihminen?
Päädyin yhteen, mutten uskaltanut päättää. Pohdin vielä lisää. Uskaltaisinko sitoutua tähän päätökseen. Uskaltaisin. olin helpottunut ja iloinen. Olin päättänyt, että meille tulee kissa, koska sellaista koiraa, joka ei tarvitse aamulenkkiä, ei tainnut olla olemassa. Eikä sellaista jyrsijää, joka ei jyrsisi ja puruilla tai heinillä kävelisi. Alkoi armoton surffaus eri nettisivuilla. Olisiko se mahdollista, liian hullu ajatus, kun ympärillä on kuitenkin allergisia ihmisiä? Ja läheisillä koiria? Mietin Sphynxiä, karvatonta kissaa. Lueskelin ja yritin nähdä ne kauniina. Osittain onnistuin. Mietin miltä paijaaminen tuntuisi. Lueskelin lisää. Aloin kiinnostua enemmän rex-kissoista. Ajattelin siskoani ja muutamaa muuta sukulaistani, en tahtonut heille allergiaoireita, enkä kanssakäymisellemme rajoitteita. Tiesin, että kaikki on kuitenkin tapauskohtaista ja allergiat yksilöllisiä. Muistin että eläin on aina eläin. Lueskelin ja surffailin. Cornish Rex vai Devon Rex? Päädyin lopulta Devoniin. Alkoi pennun etsintä. Se ei ollut helppoa. Olin vaativa värin ja sukupuolen suhteen. Monesti mietin, että olinko liian vaativa? Liian itsekäs asiakas? Oliko se sallittua? Löytäisinkö koskaan haluamaani? Onkohan jossakin sopivat, vielä tuntemattomat tassut?
