Koulut loppuivat ja kesä tuli. Aurinko alkoi paistamaan ja autot liikkumaan. Kirkkaammin ja kauemmas. Tuli loma tassuillekin. Hipi hiljaa olivat auton kyydissä ja odottivat pääsyä mummin mökille.
Siellä ne rentoutuivat kuten ihmisetkin. Elleivät enemmänkin. Nauttivat rauhasta. Ja ulkoilusta. Valjaissa ja jonkilaisissa vaunuissa. Ja mummin seurasta. Paijailusta, juttelusta ja hyvästä hoidosta. Kyllä lomalla on ihanaa.
Alkukesään on mahtunut paljon muutakin. Välillä on nautiskeltu ex-evakkokodin saunan lauteilla.
Ja herkuteltu vähän salaa Jahti&Vahdilla... Koska se vaan on niiiiin namia! Koirasi paras ystävä. Niin ne mainostavat. Näköjään joidenkin kissojenkin.
Keväällä on kuvioihin ilmaantunut kaksi uutta karvaista ja komeaa tuttavuutta. Säännöllisen epäsäännöllisesti on tavattu uuden koirakaverin kanssa. Sen kokoisen, että Nuppu on nippa nappa sen pään kokoinen... Tuon vierailevan tähden omistaja oli alkuun lähes varma, että se söisi Nupun ja Murun ne nähdessään. Ensin kuulemma ajaisi takaa ja pallottelisi niillä. Taputtelisi tassuillaan. Pläts. Pitäisi niitä pikku leluina. Sitten söisi yhdellä hotkaisulla yhden kerrallaan.
Mutta onneksi tuo omistaja oli aivan väärässä ja minä oikeassa. Uusi tuttavuus on ollut oikein kiltisti. Osasi tulkita hienosti kissojen kieltä ja kuunnella omistajansa käskyjä. Kiersi alkuun kaukaa, eikä rynninyt päälle päätä pahkaa. Tarkkaili ja myöhemmin varovasti vähän lähempää tutustui. Jossakin vaiheessa heilutti jo kylään tullessaan häntää, niin että yhdellä heilautuksella saattoi yksi kissa vähän lentää... Kuonot on haisteltu ja toisten ruokia maisteltu. Kiltisti isompi odottaa, jos pienemmiltä jotakin jää. Näyttää olevan herkkua näinkin päin. Vaikka kaikki karvaiset osaavat jo rentoutua niin, että voivat nukkua samassa tilassa, niin silti ei olla päästy samaan kuvaan asti. Ehkä joskus vielä... Nyt vielä vähän ihmetellään ja mietitään. Miksi nuo kaksi niin paljon tuijottaa ja tassu välillä kohti kuonoa suhahtaa? Ja miten ihmeessä näillä oudoilla leluilla oikein leikitään? Ehkä se kaikki aikanaan selviää.
