Maaliskuu 2011

Huomasin yllättäen olevani nettikauppojen surffiaddikti ja jossakin määrin myös suurkuluttaja. Sukkuloin ja sukkuloin. Vertailin hintoja, etsin kuin hullu hulluilla päivillä halvalla hyvää. Tiesin mitä halusin. Ja halvalla sen kaiken tietenkin! Mutta lemmikkisektori on kuin vauvojen maailma. Vedotaan tunteisiin ja kehitellään kaikkea ihanaa. Ja tiedetään että hinnat voivat hipoa hermoja.  Pesänrakennusvaiheiset uutuuden viehätyksessä vaeltavat ensiodottajat saavat kuin ihmeen avulla joskus lompakkonsa venymään. Tai kuten tässä tapauksessa, visan vinkumaan. En uskalla laskea kaikkia senttejä yhteen. Vaikka olenkin melko organisoitunut sillä saralla nykyään. Että tiedän numeroina, kuinka paljon haluaisin osata nipistää. Nyt en ollut nipistänyt. Olivat markkinointi-ihmiset olleet oikeilla paikoillaan. Nostan hattua heille ja omalle googletuksen taidoilleni.

Sain hankittua kaikki ihanuudet. Hienon vessan, Modkatin, vaikka jo heti mietin seuraavaa vaihetta. Kuinka pienen pennun voisi opettaa pöntölle? Yrittää. Yrittää opettaa. Ehkä myöhemmin. Alkuun käytetään tyylikästä vessaa, joka istuu hienosti vähemmän tyylikkään kylpyhuoneen väreihin. Kantokassin, Sleepypodin, tilasin Ameriikasta asti. Luulin saavani halvalla, en ymmärtänyt sen jäävän tulliin. Ja eihän se sieltä noudon jälkeen enää edullinen ollut. Kai minun olisi se pitänyt vähän työnkin puolesta ymmärtää. Mutta ei kai hössöttävä äiti-ihminen aina oikein ymmärrä. Peti, pEi Pod, tuli myös valtamerten toiselta puolen, on aivan ihana. Ruokakupit, ruokaa ja raapimistolppa. Kolme ärrää ja yksi vähän ärsyttävä. Tuo tolppa. Ainoa, jossa ei taidot riittäneet tyylikkään löytämiseen vai visa enää vinkumiseen? Shampoo, harja, kynsileikkurit, feromonit ja kiipeilypaikat. Kaikki oli valmista, kerrankin ajoissa. Tai no, kissanhiekan ja tolpan hain edellisenä päivänä. Tunnustan. Tunsin helpotusta ja podin. Huonoa omatuntoa kahdeksan vuoden taakse. Luulen, että en ollut silloin yhtä lailla valmistautunut. Ainakaan yhtä ajoissa ja melko viimeisen päälle. Ja kyseessä oli oikea vauva! Kai jotain voi laittaa edes iän ja elämäntilanteen piikkiin? Vai onko se turhaa selittelyä?